Virallinen totuus -blogi

Ajatuksia onnettomuuden jälkeen


Olin kolmisen viikkoa sitten matkalla vanhempieni luokse Keski-Suomeen pääsiäisen viettoon. Olin vasta Ruutanan kohdalla, kun autoni alkoi heittelehtiä jarruvian vuoksi, enkä saanut sitä enää hallintaani. Vastaan tuli rekka ja olin varma, että suistun rekkaa päin. En kuitenkaan pelännyt, vaan minulla oli rauha. Ojan pohjalla muistan ajatelleeni vain, että ei ilmeisesti ollut minun aikani.

 

Vaikka tuo onnettomuus ei saanut minussa aikaan mitään suuria tunneryöppyjä tai mullistavaa elämänmuutosta, ymmärsin sen kautta monia asioita uudesta näkökulmasta. Ensimmäisen niistä ymmärsin jo heti, kun minut ja koirani Pomo oli autettu autosta ulos: tiesin, että puolestani on rukoiltu. Ymmärsin esirukouksen aivan uudella tapaa, ja haluan kiittää jokaista, joka puolestani koskaan on rukoillut. Rukoilemme usein varjelusta toinen toisillemme, ja tässä tuo varjelus näkyi minulle kirkkaasti ja konkreettisesti. Rukouksemme kuullaan, niillä on väliä.

 

Ambulanssissa mieleeni nousi pätkä erään hengellisen laulun suomennoksesta: ”Joka henkäyksellä, joka elon hetkenä, tee tahtos minussa” sekä kohta Apostolien teoista: ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme”.​ Vaikka minut varmuuden vuoksi tuettiin paareille niin, etten voinut liikkua, tiesin itse, että raajani toimivat. Tiesin, että hengitän normaalisti. Tunsin niin todellisesti tuossa hetkessä, että Jumalan Henki on minussa joka henkäyksellä, joka hetkessä ja jokaisessa pienessäkin fyysisessä liikkeessä.

 

Tuossa hetkessä sanoin Jumalalle jälleen kerran: "Tee tahtosi minussa ja elämässäni, käytä minua." En halua heittää hetkeäkään elämästäni hukkaan. En aio ajatella enää, että minusta ei ole johonkin. Tiedän, että kun annan elämäni Jumalan käyttöön, hän vie suunnitelmansa loppuun ja antaa minulle kaiken sen, mitä tarvitsen. Myös toiset ihmiset rinnalleni, jotka täydentävät puutteitani ja mahdollistavat kasvuni.

 

Kolmas huomioni liikuttaa minua edelleen kyyneliin asti: minulla on ympärilläni suuri perhe. Ihmiset välittävät, myös sellaiset, joita tunnen vain vähän tai en lainkaan. Olen saanut valtavan määrän halauksia, tsemppausviestejä, avun tarjouksia ja rakastavia sanoja. Vaikka olen todella kiitollinen siitä, että olen hengissä ja kunnossa, suurempi kiitollisuus nousee teistä jokaisesta.

 

Kiitos tuesta, välittämisestä ja rukouksista! Iloitaan yhdessä jokaisesta päivästä!

"Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!" (Fil. 4:4)

 

Marjo w72h100Elämästä iloiten,

Marjo

Uuden Verson työntekijä

 


Palaa otsikoihin