Uutisia

Mikä on yhteisö? – Terveisiä Tukholmasta

Maaliskuun alussa Harjun seurakunta järjesti opintomatkan, jonka aikana vierailtiin Lauttasaaren seurakunnassa sekä kolmessa eri kirkossa Tukholmassa. Versolaisia edusti seuraavanlainen huipputiimi: Mie, Emma Autti, entinen HeKaVa-valmentajakollegani ja ihana ystäväni Inkeri Pyylampi sekä yksi lempipastoreistani ja Lahden kovimmista kundeista, Olli Viljakainen.


tukholma

Punainen väri toistui Santa Clarassa sisustuksessa, virsikirjoissa ja vapaaehtoisten vaatteissa.

Lauttasaaressa saimme kuulla seurakunnan kirkkoherralta Juha Rintamäeltä heidän seurakuntansa toiminnasta ja tempauksista sekä Helsingin seurakuntayhtymän toimintakulttuurin muutoksesta. Muutamat Lauttasaaren toteuttamista tempauksista olivat erityisen inspiroivia: esimerkiksi kodittomien majoitus kirkossa, joululaulukiertue paikallisissa kuppiloissa sekä rantojen siivoaminen kaupunkilaisten kanssa kuulostivat toiminnoilta, jotka tuovat iloa ja rakkautta koko Lauttasaareen.

 

Tukholmaan matkustimme laivalla. Vierailujen välissä ehdimme moneen otteeseen työskennellä isommissa ja pienemmissä ryhmissä. Workshoppien yläotsikkona pohdimme yhteisön rakentamista Pispalan kirkkoon, kun se remontin jälkeen taas ensi syksynä avataan. Yritimme vastata muun muassa kysymyksiin mikä tekee yhteisöstä yhteisön ja millaiselle arvopohjalle me haluamme yhteisöä rakentaa.

 

@ STHLM 

Tukholmassa jakauduimme kolmeen eri kirkkoon, joista sitten kerroimme muulle ryhmälle illan workshopissa.

 

Itse tiesin jo reissukutsun saatuani, että tähtäisin Santa Clara Kyrkaan. Alun perin haltioiduin heidän tarinastaan kolme vuotta sitten. Ajatella, että sulkemisuhan alla olleessa kirkossa kävi 25 vuotta sitten vain kolme ihmistä. He kuitenkin sitoutuivat rukoilemaan ja rakentamaan kirkkoa. Nyt Sägelstorgetin kupeessa käy joka sunnuntai yli 300 ihmistä. Yhteisö kokoontuu messujen välillä kotiryhmiin, jakaa toisinaan kahvia Sägelstorgetilla ja tekee hyväntekeväisyystyötä muun muassa prostituoitujen parissa.

 

Vakuutuin Clara Kyrkassa erityisesti siitä, kuinka erilaisia ihmisiä yhteisöön kuului. Erinäköisiä, -ikäisiä, -kokoisia ja -värisiä... Evankeliumiteksti luettiin sekä ruotsiksi että swahiliksi. Kirkossa oli niin lämminhenkinen tunnelma, että sellaiseen harvoin törmää noin suuressa ihmisjoukossa. Puheen piti pastori Gita, noin kuusikymppinen lempeä äitihahmo, jonka opetusta kuunteli kuin mukavaa iltasatua. Messun jälkeen alttarille kannettiin kahvittelupöydät ja yhteisö jäi hengailemaan koti(kirkkoo)nsa.

 

Katarina Kyrkasta saimme kuulla myös paljon hyvää. Kirkkoon virtasi kuuleman mukaan niin monesta suunnasta ihmisiä, että sen tiesi jo sisään mennessä olevan täysi. Tunnelma messussa oli luonnollinen ja rento. Kaikki ylimääräinen oli riisuttu messusta pois ja esimerkiksi ehtoollisen jakajat olivat pappeja lukuun ottamatta olleet tavallisissa vaatteissa.


Järfällan seurakunta Jakobsbergissä 
oli näistä kolmesta messusta selkeästi pienin, muutaman kymmenen ihmisen messu. Seurakunta identifioi itsensä arkikirkoksi (vardagskyrka), joka haluaa antaa sekä psyykkistä että fyysistä ravintoa seurakuntalaisilleen joka päivä. Ihmisten intensiivinen läsnäolo ja seinällä olleet ikonit olivat kiinnittäneet messukävijöiden huomion. Ekumenia ja diakonia olivat seurakunnalle tärkeitä arvoja. Vierailijat vakuuttuivat myös siitä, kuinka hyvin lapset huomioitiin messussa.

 

Ruotsinkielisistä kirkkotermeistä parhaiten mieleen jäivät storebror Jesus (isoveli Jeesus) sekä brödunder (samanlainen ”leipäihme”, jonka Jeesus toteutti ruokkiessaan 5 000 ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla). Minkähänlaisia ihmeitä uudessa Pispalan kirkossa tulee tapahtumaan?

 

Puss och kram,

Emma

Johtoryhmän jäsen ja toinen pyhäkouluvastaavista

 

PS. Reissun aikana ja sen jälkeen jäin erityisesti fiilistelemään diakoniatyötä. Se on niin oikein! Ei ole ainoastaan parempiosaisten oikeus vaan velvollisuus auttaa heitä, joilla sillä hetkellä on vai

Palaa otsikoihin